17. Sosiaalisuutta, matkailua, ostoksia ja hieman ongelmiakin

Torstaina 10.2. kävin pitkästä aikaa Body Sculpture jumppatunnilla ja on kyllä myönnettävä, että hieman olin pettynyt suoritukseeni. Ei oikein tuntunut olevan minkäänlaista puhtia. No, toivottavasti ensi viikolla paremmin. Saattoi johtua siitäkin, että söin vähän huonosti sen päivän ja nukuin niin vähän. Perjantaina 11.2. kävin aamupäivästä kyselemässä sen yliopiston kuntosalikortin perään ASDAsta ja Learning Centeristä... Mutta eipä löytynyt, joten menin sitten sinne kuntosalille kysymään, että mitäs nyt ja sain sitten uuden kortin punnalla. Onneksi ei mennyt sentään sen enempää, kuitenkin 120 puntaa oli jo pelkästään se jäsenyys ja jos olisi uudesta kortista pitänyt maksaa ihan hirvittävästi niin olis kyllä harmittanut. Mutta ei onneksi. Lähdinpä siitä sitten kaupungille ostelemaan koulujuttuja ja sitten lisää jumppavaatteita (huomasin, että jos käy neljänä perättäisenä päivänä salilla, niin vaatteet tuppaavat loppumaan kesken). Kävin sitten ostamassa housut ja kaksi toppia sekä kolme t-paitaa. Sitten huomasin kenkäkaupassa olevan alennusmyynnit, joten päätin käydä katsomassa että löytyisikö sieltä mitään kivaa. Mukaan tarttuivat saappaat ja korkokengät. Ei onneksi mennyt kuin 19 puntaa, joten alennusmyynnit = rakkautta. Sain vielä aikaiseksi hankkia nekin koulujutut, mitä lähdin siis alunperinkin hakemaan.

Perjantaina illalla oli sitten klo 20 vihdoin taas sen yliopiston societyn tapaaminen (mihin siis liityin) ja oli kiva pitkästä aikaa käydä pubissa ja nähdä ihmisiä ja jopa jutella niitten kanssa! Tarkoitus oli siitä miulla vielä jatkaa klo 23 City Bariin, mutten sitten jaksanutkaan ja päätin lähteä suorilla kotiin. Tai no, matkalla keksin käydä ASDAn kautta ja sitten kotiin. Kotimatkalla kuitenkin törmäsin tuon lähipubin kulmalla yhteen niistä societyn jäsenistä ja se kysyi, että liitynkö seuraan pelaamaan biljardia. Meinasin ensin, että kun on nää ostokset et mites... Mut menin sit kuitenkin yhen pelin pelaamaan. Oli ihan mukava jutella vielä lisää ja tapasin vielä uusiakin ihmisiä siinä. Sitten reilun tunnin päästä selvisin kotiin siitä, ja juttelin vielä keittiössä olleitten tyttöjen kanssa... Loppujen lopuksi en kovin kauheasti saanut unta, kun seuraavana aamuna piti olla jo kahdeksan maissa bussipysäkillä.

Lauantaina 12.2. oli siis reissu Bathiin, josta pidin kyllä ihan mielettömästi. Matkatkaan eivät tuntuneet pitkiltä, kun nukuin molempiin suuntiin lähes koko matkan.  Ihanaa oli nähdä vähän toisenlaisia maisemia, nimittäin matkalla Bathiin nähtiin upeita kukkuloita, ja siellä oli ihania taloja rinteessä ja kyliä siellä täällä... Bath itse tuntui myös olevan rinteessä, tai ainakin rinteiden välissä, laaksossa tms... Tykkäsin paikasta ihan älyttömästi. Rakastin niitä vanhoja taloja ja katuja. Siellä oli myös ihan älyttömästi kauppoja katujen varsilla, ja siellä oli aivan ihana kirjakauppa, jossa oli seinät täynnänsä kirjahyllyjä, voi että, olisin halunnut viipyä siinä kaupassa tuntitolkulla, mutta ikävä kyllä ei ollut enää niin paljon aikaa jäljellä, kun löysin sen. Päätin, että haluan vielä joskus käydä Bathissa uudelleen, ja mielellään viipyä siellä pari päivää vaikka. Ihastuin siihen kaupunkiin täysin ja haluan nähdä enemmän kuin mitä muutamassa tunnissa ehti nähdä. Ja haluan mennä sinne mieluiten rakkaani kanssa, sillä jostain syystä se paikka vain oli niin ihastuttava. Kotona olin illalla hieman seitsemän jälkeen.

Sunnuntain 13.2. tuhlasin aivan tyystin. En saanut yhtään mitään aikaiseksi. No, luin yhden romaanin loppuun, mutta siinäpä se sitten olikin. Koulujuttuja piti tehdä, mutten tehnyt niitä yhtään. Illalla sitten juttelin ihmisten kanssa ja siinähän se aika sitten menikin. Ikävyyksiltä en silti välttynyt, vaikka koko päivän kotona olinkin, sillä eräs kämppiksistäni oli taas tuonut tänne meidän kämppään kavereitaan (kaikki miehiä, ihan tuntemattomia, ja selkeästi jonkin verran vanhempia kuin se kyseinen tyttö) ja kaikki niistä olivat ihan uskomattoman päissään joko viinasta tai huumeista. Luultavasti molemmista. No, koska olin vielä illalla hereillä ja aikeena oli käydä vielä keittiössäkin teetä tekemässä, ei oveni ollut lukossa. Yhen äkin sieltä tulee kaksi niistä miehistä sisään, minä säikähdin ihan kauheasti ja hyppäsin ylös sanomaan "what the hell are you doing here??!! GET OUT! GET THE HELL OUT OF HERE NOW!" koska olin tottakai aivan paniikissa (eivät olleet mitään pieniä miehiä ja selkeästi ihan muissa maailmoissa) ja sain ne ajettua pois huoneestani. Jäin sitten siihen ovelle, että menkää nyt hiiteen siitä ja äkkiä, alkaavat siinä selittämään, että uloskäyntiä etsivät, minä siinä näyttämään "There's the exit, can you see it, it's there go that way. It's in those BIG LETTERS do you see, go there" ja sitten nää alkaa miulle siinä valittamaan, että hyö vaan ettii sitä uloskäyntiä, et miun pitää näyttää ja se ja mie siinä koko ajan osotan ja yritän saada uppoomaan sinne kaaliin, että jumankauta jos nyt kääntäsit sitä päätäs niin näkisit sen hemmetin uloskäynnin, mutta ei.... Sitten tää alkaa miulle kiukkuumaan siinä, että mie kuulema huudan ja että mie oon väkivaltanen (en ees ollu sormellanikaan koskenu kehenkään, hyö ite yritti minuun koskee johon sanoin "HANDS OFF! DO NOT TOUCH ME!") ja sitten miun toinen kämppis tulee siihen kans kysymään, että mikä tässä nyt oikeen on ongelma ja samaa alkaavat hälle käymään... Selkeestikään eivät olleet samassa maailmassa ja se oli ihan kamalaa, koska sitten se alkoi jo yhdessä vaiheessa uhkailemaan minua kun mie vaan sanoin, että tuolla on se uloskäynti et koita nyt jumalauta mennä sinne, että "I'm not scared off you, I could do anything to you", mut sitten lähti vihdoin, ku mie sanoin että jos nyt ei samantien katoa siitä, niin mie soitan poliisit sinne, niin sitten vasta lähti. Arvatkaa olinko ihan järkyttynyt? Ei pitäis tuolleen joutuu pelkäämään omassa kämpässään... Tärisin sen jälkeen varmaan puol tuntia ainakin.

Eniten ärsyttää tuossakin jutussa se, että kun sille tytölle, joka noita aina tänne tuo, on sanottu monta kertaa, että sen pitää kattoa, että ne sen vieraat ei käyttäydy täällä tuolleen. Että niitten pitää olla täällä ihmisiks tai muuten se ei niitä tänne saa tuoda. Aiemminhan ne oli varastanu meiltä ruokaa, ja yks ilta olivat sentään tuoneet omat ruoat, mutta muuten sitten käyttivät kaikkia meidän astioita ja sotkivat keittiön ihan perusteellisesti. Ja siitä on sanottu monta kertaa, että se ei oo reilua meitä kohtaan ja että sen pitää pitää huoli ettei noin käy... Aina se on pyydelly anteeksi ja sanonut ettei niin enää käy, mutta aina vaan käy! Kaiken lisäksi niillä ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Todella rasittavaa, kun keskellä viikkoakin ne täällä alkaa riehumaan ja tappelemaan keskellä yötä, niin ettei saa nukuttua. Mukava mennä seuraavana päivänä luennolle umpiväsyneenä, kun yhet riehuu täällä yötä myöten.

Päätettiin nyt sitten muitten kanssa, että jos vielä kerrankin joudutaan kärsimään niistä (täällä ei kukaan tunne enää oloaan turvalliseks sillon ku ne on täällä) että kyllä tehään ilmotus siitä tytöstä, kun tuo ei selkeästikään lopu millään.

Maanantaina 14.2. eli ystävänpäivänä (hyvää ystävänpäivää siis!) oli Text, context and spin-kurssin luento kello 13-15 aiheesta "representig groups and events in the news" ja sitten analysoitiin muuan uutinen, ja oli mukava, kun ihan oikeasti ymmärsi jotain siitä analysointitehtävästä, että siitä sai jotain irtikin. Vähän helpottaa sitten sitä esseetä ajatellen, kun siihen pitää analysoida jonkin uutisteksti. Vielä pitäisi vaan onnistua lukemaan muutama teos, että voi sitten niitä viittauksia sinne laitella. Mutta ihan mukava päästä vihdoin noita esseitä tekemään, että hyvissä ajoin kun tekee, niin ei tule sitten sellainen hirvittävä kiire ja stressi, niin kuin viime lukukaudella tuli.

Se täytyy kuitenkin sanoa, että viime ajat (lukuunottamatta noita ongelmia tuon erään kämppiksen kavereitten kanssa) ovat olleet huomattavasti mukavampia ja tuntuu, että kyllä tämä tästä vielä. Että ehkä selviän kuitenkin vielä sinne toukokuuhun joten kuten järjissäni.