tiistai 19. lokakuuta 2010

11. Keittiöjuhlia, akateemisen kirjallisuuden yliannostuksia ja Lontoon reissun odottelua

Torstaina 14.10. en päivällä saanut juurikaan mitään aikaiseksi. Yritin toki kovasti lukea niitä opuksia Varieties-esseetä varten, mutta perinteisesti sain luettua ehkä tunnin, sen jälkeen olin taas jostain syystä niin rasittunut, että kävi väsyttämään. Tuhon tielle lähdin siinä, kun päätin ottaa pienet torkut välissä ja jatkaa lukemista. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun äiti soitti Skypessä. Kello oli neljä ja autuaasti olin nukkunut noin kaksi tuntia niitä torkkujani. No, kiitos äitin ja tämän herätyksen päätin sitten tormistautua niinkin, että lähdin siitä viideksi Body Sculpture-tunnille. Hyvä, että lähdinkin, oli nimittäin todella hyvä olo sen jälkeen ja tällä kertaa jaksoin paremmin niitäkin harjotuksia, joten sekin kohotti vielä mielialaa. Tunnin jälkeen menin käymään ASDAssa ruokaa ostamassa, ja kun vihdoin raahauduin hikisenä ja väsyneenä kotiin vähän seitsemän jälkeen törmäsin keittiössä irlantilaiseen kämppikseeni, joka kysyi lähdenkö hänen kanssaan keittiöbileisiin Lomas Streetille. Ensin mietin, että voi hitto, juuri tulin kotiin, mutta kun lähtö oli vasta parin tunnin päästä, niin päätin kuitenkin lähteä mukaan. Luulisi, että olisin ollut väsynyt sen hikijumpan jälkeen, mutta olin kuitenkin ihan yllättävän pirteä. Ilta olikin todella hauska, tosin se tyhjentynyt viinipullo oli selvästi liikaa, ainakin mitä voi päätellä seuraavan aamun/päivän olotilasta.

Perjantai 15.10. menikin sitten parannellessa eilisillan itseaiheutettua olotilaa. Tulin tosin kotiin ja nukkumaan vasta neljän hujakoilla, joten sekin venähti kyllä oikeastaan perjantain puolelle. Hirveästi en aikaiseksi saanut, tuli nukuttua vähän yli kahteentoista, kun ensimmäisen kerran kahdeksalta herätessäni huomasin, etten ehkä ole vielä valmis kohtaamaan päivää. Lopulta pääsin ylös ja koomasinkin päivän koneella. Sen verran kuitenkin sain aikaiseksi, että kävin muuan edellisillan uuden samanmielisen tuttavuuden kanssa ostamassa liput vihdoinkin sinne Apocalyptican keikalle 4.11.. Onpahan sitten joku samansuuntalainen tulossa tänne päin, niin ei tarvitse iltasella yksin kävellä. Tiedä millaista porukkaa sitä on liikkeellä... Illalla oli meillä jo viikon ajan suunnitellut keittiöbileet, joihin tuli niin paljon porukkaa lopulta, että ei mitenkään sovittu yhteen keittiöön ja porukka jaettiin kahtia ja käyttöön otettiin myös alemman kerroksen keittiö. Minua tosin ei jostain syystä oikein tuntunut nappaavan erityisesti se humaltuminen, taisin olla vieläkin siitä edellisestä illasta heikoilla. Päätin sitten jäädäkin kotiin, enkä lähtenyt enää ulos.

Lauantaina 16.10. kiittelin itseäni edellisillan viisaasta päätöksestä. Heräsin suht aikaisin ja sain jopa tehtyä jotain tuonkin esseen eteen, eli toisinsanoen luin kirjoja. Muuten en oikeastaan tehnyt mitään viisasta sitten. Lähinnä tuli varmaan taas tutkittua sitä Lontoon metroliikennettä ja sitä, että milläs ihmeellä tulen kotiin sunnuntaina. Sekin selvisi sitten ja päätin tulla bussilla vaikka se maksoikin enemmän kuin juna ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sunnuntaina ei mene yhtään kunnollista junavuoroa Wolveriin, koska siellä on jotain korjaustöitä metroverkostossa, niin olisi mennyt ihan pirun hankalaksi se junien välillä somplailu. Päätin sitten ottaa Gatwickin lentokentältä bussin Birminghamin lentokentälle, josta sitten matkustan junalla Wolverhamptoniin. nopeammin pääsen noin, kuin että olisin mennyt bussilla suoraan Wolverhamptoniin. No, mutta lauantai meni enimmäkseen mitäänsanomattomissa merkeissä, eli opiskellessa.

Sunnuntaina 17.10. jatkui sama tyyli, eli opiskelua ja Lontoo-oppaan tutkimista. Sain sentään jopa vähän siivottua täällä. Kävin myös ostoksilla ASDAssa, joten sain itseni ihmisten aikoihin liikkeelle. Ostin mm. pöytälampun, kun tuntui ettei lukiessa oikein riittänyt kunnolla tuo kattolampun valo. Muutenpa en taas mitään ihmeellistä tehnyt kuin sitä ainaista lukemista. Jostain ihmeen syystä olin uppoutunut opiskeluun niin täysin, että huomasin valvoneeni aamuneljään... Hienoa, sinne meni lauantain latailut, kun päätin sitten ennen maanantaita valvoa vielä käsittämättömän myöhään.

Maanantaina 18.10. oli taas arjen aika. Raahasin itseni kunniakkaasti kello yhdeksi MX-rakennukselle, vain saadakseni kuulla, että se jonka piti luento pitää, oli sairaana ja niinpä raahasin itseni sinne periaatteessa turhaan. No ei se oikeastaan haitannut, kun nyt sain ylimääräistä aikaa käydä palauttamassa kirjoja kirjastossa, käydä junaliput asemalta, tulostaa bussilippu sekä käydä vielä Primarkista katsomassa josko löytyisi kivoja housuja Lontooseen. Löytyihän sieltä ja ostin housut kahdeksalla punnalla ja siihen päälle viidellä punnalla yöasun. Tämän jälkeen taapustin takaisin yliopistolle ja Varieties kurssille klo 15-17. Koska olin jo edellisenä iltana (yönä!) kirjoittanut senpäiväiset luentomuistiinpanot ylös, niin nyt ei tarvinnut kuin seurata sitä monistetta ja helpotti ihan kivasti sitä luennon seuraamista.

Varieties-luennon jälkeen kävin syömässä ruokalassa kasviskeittoa ja luin samalla seuraavan luennon monistenippua läpi. Klo 18-20 oli sitten vuorossa tämä Gender, Sex and Language-kurssin luento ja siitäkin olin jo edellisenä iltana kirjoittanut muistiinpanot ylös, niin ei tarvinnut niitten muistiinpanojen tekemisestä häiriintyä vaan sai ihan rauhassa kuunnella luennoitsijaa. Oli myös äärettömän hyödillistä tietää, että saamme käyttää kurssipaketissa olevia artikkeleita lähteinä tämän esseetä varten, tosin toki pitää ainakin muutama kirja olla. Lisäksi netissä on monia julkaisuja, joita saadaan käyttää. Oikein hyvä, koska miulla ei todennäköisesti ole mitenkään hirveästi aikaa lukea materiaalia, kun on tuon edellisenkin kurssin essee vielä tekemättä.

Tämän jälkeen ei sitten paljon muuta kuin kotio ruokaa syömään ja taas meni lukiessa yömyöhälle, vaikka ajoissa piti mennä nukkumaan. Nyt kyllä alkaa jo pikkuhiljaa jännittämään sekin Lontoon reissu! Enää päivä ja sitten matkalle!

Tiistai 19.10. meni mukavasti siinä, että heräsin aamulla aikaisin ja revin suorastaan itseni ylös sängystä. Piti nimittäin pestä pyykkiä huomista varten ja siksi piti herätä aikaisin, koska päätin hoitaa pyykinpesun ennen minnekään lähtöä. Se hoituikin mukavasti siinä aamulla, ja seuraavan kerran meninkin ulos vasta klo 13-14 olevalle Myth-kurssin luennolle. Silloin satoi jonkun verran vettä, mutta ei onneksi hirveästi. Vähän tosin tossut kastuivat, kun eivät ole mitkään vedenpitävät nuo kangaskengät. Luento meni sukkelasti, tällä kertaa käsittelimme Uutta Testamenttia ja luennon lopuksi katsoimme BBC:n jostain 1980-luvulta olevasta Narnia-sarjasta, kuinka leijona nousee ylös kuolleista ja symboloi Jeesusta...(?) Joka tapauksessa luennon jälkeen suuntasin suorilla keskustaan, sillä olin illalla huomannut ottaneeni vahingossa yhtä numeroa liian pienen yöasun mukaani, joten kävin sitten vaihtamassa sen isompaan. Tällöin satoi myös vettä. Primarkista tullessani sitä vettä vasta satoikin ja matkalla ASDA:an kastuin lopullisesti niin, että lahkeet olivat likomärät, kengät olivat likomärät ja sukat olivat likomärät. Eipä siinä sitten mikään auttanut, piti vain tallustella menemään märissä kengissään. ASDAsta kävin ostamassa kaikenmaailman naisten hömpötyshygieniajuttuja, kuten uudet terät ladyshaveriin etc. Ostin myös mikroruoan huomiselle, että on syödä jotain ennen lähtöä. Ostin myös "bageleita" eli rinkeleitä näin suomalaisittain matkaevääksi. Kotona tosin huomasin, että olin autuaasti unohtanut ostaa matkakokoiset shampoot ja saippuat, joten varmaan pitää sitten huomenna vielä käydä uudelleen ASDAssa ennen juna-asemalle suuntaamista. Toivottavasti huomenna ei enää sada samalla tavalla tai kengät kastuvat taas.

Tosiaan, huomenna siis lähden Lontooseen ja palaan takaisin vasta sunnuntai-iltana. Tätä reissua on odotettu, varsinkin kun kihlattu tulee Suomesta myös Lontooseen ja nähdään näin reilun kuukauden tauon jälkeen. En kyllä millään malttaisi odottaa, olen ihan innoissani. Tietysti huominen tulisi nopeammin, kun menisi heti nukkumaan, mutta kun tuntuu ettei millään malta sitäkään tehdä! Noh, tämän merkinnän voin ainakin lopettaa. Seuraavan kerran kuulumisia sitten Lontoon jälkeen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti