Perjantai 8.10. oli ehkä tylsin päivä tähän mennessä. En saanut mitään aikaiseksi. En edes käynyt ulkona. Sen sijaan, että olisin tehnyt jotain yliopistojuttujen eteen, en tehnyt mitään kehittävää. Muistaakseni pelasin Simsiä ja muuten vain hengailin netissä. En käynyt edes urheilemassa, vaikka alunperin oli tarkoitus Walsall campukselle lähteä. No, ei tullut mentyä. Käytännössä siis tuhlasin koko päivän. Sen verran sentään sain aikaiseksi, että tuppauduin muuan ryhmän seuraan huomiselle Cardiffin retkelle, ettei nyt ihan yksin tarvitsisi olla siellä hortoilemassa. Ai niin, kyllähän minä sen verran tein, että tilasin Language and Meaning kurssille Semantics kirjan. Nyt sitten vain peukut pystyssä, että se toimitetaan ajoissa, niin että Valtteri voi tuoda sen mukanaan minulle.
Olen kyllä niin innoissani, että Valtteri tosiaan tulee käymään Lontoossa ihan parin viikon sisään. On hirveä ikävä ja mukava päästä täältä välillä muuallekin.
Lauantaina 9.10. käytiin siis Cardiffissa. Matka oli tylsä, nukuin varmaan koko matkan sinne ja takaisin. Tyyny tosin olisi ollut ihan kiva olla olemassa. No, sai sitä silti nukuttua onneksi. Siellä paikan päällä liityin hieman sekalaiseen seurakuntaan (jossa oli ilmeisesti muitakin "ylimääräisiä" kuin minä). Sen ydinjoukon (jonka oletan koostuvan kahdesta ranskalaisesta, yhdysvaltalaisesta ja saksalaisesta tytöistä) lisäksi siellä oli yksi saksalainen ja ranskalainen lisää, joita en ole aiemmin nähnyt. Lohduttavaa, ettei ole ainoa ylimääräinen.
Joka tapauksessa, käytiin pyörähtämässä siellä Cardiff Bayssa katsomassa miltä se meri näyttää. Pakko myöntää, että ei ollut kovin erikoinen paikka. Käytiin sitten muuan pubissa syömässä ruokaa, kun kaikilla oli hirvittävä nälkä. Ruoka sentään oli hyvää, vaikka sitä piti odottaa todella kauan. Onneksi yksi ranskalainen päätti olla "kunnon ranskalainen" ja valitti tarjoilijalle. Ei mennyt kauaa siitä, kun meidän annokset tulivat. Ilmeisesti Ranskassa ja Saksassa on tapana valittaa heti, jos ei ruoka ilmesty puolen tunnin sisään. Näyttää toimivan. On varmaan hyvä pitää tuo mielessä, jos menee Ranskaan tai Saksaan eikä ruokaa ala kuulumaan. Jospa hyö siellä sitten toimivat sen mukaan, että kuka valittaa ensimmäisenä... Toivottavasti ei, koska suomalaisena olen kovin huono valittamaan palveluista suoraan vaan perinteisesti vasta kotona saatan marista "huonosta tai hitaasta palvelusta".
Sieltä tullessa yritettiin mennä vesibussilla takaisin keskustaan ja odotettiin turhaan, kun ensin se mies sanoi, että sovitaan kyytiin ja sitten yhenäkin ei sovittukaan. Siitä kyllä suututtiin kollektiivisesti kaikki, kun olisi voitu lähteä jo heti kävelemään, mutta sen sijaan odotettiin turhaan sitä vesibussia, johon ei sitten sovittukaan. Oltiin kyllä kaikki aika vihaisia sen jälkeen. Lähdettiin kuitenkin talsimaan takaisin ja jostain syystä paluumatka tuntui paljon nopeammalta kuin menomatka.
Keskustassa käytiin muutamilla katetuilla "kaduilla" katselemassa kauppoja, mutta aika harvaan pysähdyttiin. Sen verran kuitenkin, että sai hankittua postikortteja lähetettäväksi kotiin. Oltiin ihan hyvissä ajoin jo takaisin busseilla kotiinlähtöä odottelemassa. Pakko sanoa, että tuntui vähän hukkareissulta, kun ei siellä oikein mitään ihmeellistä tuntunut olevan. Olisi ollut mukava käydä vaikka museossa tai siellä linnassa, mutta koska muita ei ollut sinne lähdössä, niin en sitten yksinkään viitsinyt. Kurjaa, koska nyt siitä reissusta ei jäänyt oikein mitään käteen.
Illalla kävin vielä kaupan kautta kotiin mennessä ja oli kyllä hirveä nälkä taas kun kotiin pääsi. Sentään jotain piristystä iltaan, kun irlantilainen kämppis ilmoitti, että meillä on keittiöbileet ensi perjantaina, ja siis vapaa osallistuminen. Jotain odotettavaa, ja jotain seuraa siis tiedossa.
Mutta eipä sitten sen kummempaa, toivottavasti tästä vähän piristyy tämä oleminen, koska muuten täällä on kovin tylsää. Olisi edes jotain aktiviteettia joltain suunnalta, niin olisi kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti